Listanauloja ja huonekaluruuvi

Kuluvana kesänä olen remontoinut hankkimaani asuntoa ja olen tarvinnut siihen yhtä sun toista. Nainen rautakaupan asiakkaana (tarkoitan nyt myös muita rakennusalan kauppoja, kuten puutavaraliikkeitä) lienee nykyäänikin vielä aika outo asia. Muualla paitsi tapetti ja keittiöosastolla. Mutta kun nainen muuten menee rauta- tai puutavarakauppaan, häviävät myyjät kuin taikaiskusta jonnekin tuntemattomaan paikkaan.

 

Onneksi yksi ystäväni vaivautui mukaani kun hakin puutavaraa, sillä todennäköisesti huoneen väliseinä olisi edelleen rakentamatta, jos olisin yrittänyt yksikseni ostaa kooleja ja määrämittaan sahattua vaneria.

Viimeisimpänä olen tarvinnut listanauloja ja yhden huonekaluruuvin. Ostokset eivät ole järin suuria eivätkä kaupanteon kannalta millään tavalla merkityksellisiä. Oikeastaan palveluun menee enmmän aikaa, mitä vaivainen ruuvi (0,50 cent) maksaa tai mitä listanaulat (2,99 €/80 kpl) maksavat.

Kysymys on asenteesta ja ymmärryksestä, että asiakkaalle juuri se huonekaluruuvi tai listanaulat ovat sen hetkisen elämän välttämättömyyksiä.

Minut naurettiin ulos suuren kauppaketjun myymälästä kun kysyin listanauloja. - Listanauloja, tyrskähti hieman minua nuorempi mies, joka oli hankkinut itselleen suurehkon pelastusrenkaan. Niin listalauloja, toistin. Siis sellaisia, mitä Pisla pakkaa niihin pieniin muovipusseihin.
    Kuvan lähde Pisla: http://www.pisla.fi/nayta_tuote.php?tuote=805&kieli=1

tai Würth yritin avustaa

 Tarvitsisin vain muutaman sellaisen tavallisen, kun irroitin listan tapetointia varten ja hutiloin vähän niiden naulojen kanssa.

- Voi kuule pitäisi tietää, että millaista materiaalia siinä on se seinä ja mitä se sun listas on.

- Seinä on kyprokkia ja se oli kiinni ihan sellaisilla tavallisilla messinkisillä listanauloilla.
- Ei se nyt ihan niin mee. Sun pitää kyllä vähän tarkemmin tietää mitä materiaalia se seinä on ja mitä se lista. Yleensä ne nykyaikana porataan seinään kiinni.

Siinä vaiheessa katsoin miestä syvälle silmiin, otin naamalleni ystävällisimmän hymyni ja sanoi kiitos, minä ymmärrän. Minun täytyy perehtyä asiaan jonkun asiantuntevamman avustuksella. Kävelin ulos liikkeestä, menin parkkipaikalla palvelualttiiseen Volvooni ja kaasutin paikalliseen Minimani-nimiseen liikkeeseen, kävelin hyllylle ja poimin listanaulapussin ostoskoriini marssin kassalle, maksoin ostokseni, menin kotiin ja naulasin listan paikoilleen. Tarvitsin vain kolme vaivaista naulaa. Voitte esittää pari valistunutta arvausta kuinka usein olen ajatellut jatkossa vierailla tuossa nimeltä mainitsemattomassa rautakaupassa.

 

Yksinkertaisista asioista on turha tehdä monimutkaisia.

Tänään sitten tarvitsin vain yhden ainokaisen huonekaluruuvin. Minulla oli malli mukana kun menin ensimmäistä kertaa elämässäni ihan uuden asuntoni lähellä sijaitsevaan pienehköön Pohjanmaan Rauta  Oy-nimiseen  rautakauppaan.

sillä sängyn yhdestä ruuvista olivat vähän jengat päässeet mutkalle...

Nuori asiakaspalvelussa oleva poika otti ruuvin ja lähti se kädessä penkomaan ruuvihyllyä ja kysyi sitten että tarvitsenko myös mutterin sanoin, että kyllä, sillä mutterikin on todennäköisesti vaurioitunut. Ruuville ja mutterille tuli hintaa 0,50 cent. Palvelu oli ensiluokkaista. Eikä poikalapsi nauranut, että täti kaivoi käsilaukusta mallin ja osti vain yhden ruuvin.

 

Hmm... arvaatte varmaan, missä rautakaupassa asioin seuraavalla kerralla?

 

 

Terveisin

 

 

Ostoskorissa