Skip to main content

Autokulut vuonna 2013

Minulla on tapana laskea erilaisia asioita. Mm. tiedän paljonko minulla kuluu eurossa päivässä autoiluun, toisin kuin ilmeisesti useimmat suomalaiset. (Nyt olen kyllä vähän ilkeä, mutta on vähän ironista, että nämä "useimmat suomalaiset" lienevät tässä tutkimuksessa miehiä. Se on ironista siksi, että miehillä lienevät edelleenkin maassamme omistajuus autonavaimiin tai ainakin siihen perheen ns. parempaan autoon-lue uudempi ja se, jossa on suurempi moottoritilavuus.)


Autoliiton sivustolla on autoilun kustannuslaskuri.(Jonka toiminnasta ei ole takeita. Käytä siis omalla vastuullasi.)

Huomioin laskennassa kaikki autoiluun liittyvät kulut ja lasken kulutukselle keskiarvon. Poistoa en auton hankintahinnasta ole laskenut. Autoni kohdalla tasapoistoina 10 vuoden aikana  summa olisi n. 10-11.25 €/kk.

En aja kovin paljon vuodessa tai mikä on paljon. Kilometrejä kertyy  vain noin 10 000-14 000 vuodessa, riippuen vuodesta. Tarvitsen autoa eniten siirtymiseen työpisteestä toiseen, lasten kuljettamiseen harrastuksiin sekä viikko-ostosten kotiinkuljetukseen.

Joudun siirtymään lyhyellä aikavälillä kesken päivän työpisteestä toiseen enkä pysty käyttämään hyödykseni julkista liikennettä, kävellen en ehtisi ja fillarointi ei ole talvella kaikista turvallisin vaihtoehto. Toisaalta opetusmateriaalin kuljettaminen paikasta toiseen ei myöskään houkuta. Ensimmäisenä vuonna minulla ei ollut käytössäni autoa ja kyllä oli lievästi sanottuna haasteellista ryntäillä kahden koulun välillä ja kun tunnit loppuivat illalla kahdeksalta, niin kolmen kilometrin kävelymatka ei tuntunut kovin houkuttelevalta. Lapsille kun piti kuitenkin tehdä sitten vielä ruokaa.


Lasten harrastuspaikat sijaitsevat aika kaukana. Eikä urheilusuorituksen jälkeen ole välttämättä kovin kiva pyöräillä lähes kymmentä kilometriä tai kävellä viittä. Aika ei yksinkertaisesti riittäisi sellaiseen.
Työhön liittyvien ajojen, harrastuskuljetusten ja kaupassakäyntien lisäksi  käyn muutaman kerran vuodessa snadisti Stadissa.

Ajan vanhalla (vm 1999)  V70:llä. Auto on nähnyt parhaat päivänsä, mutta se on ruosteeton ja käytän sen huollossa säännöllisesti. Mikään polttoainepihi autohan Volvo ei tunnetusti ole, mutta hankintahinta oli suhteellisen edullinen ja omalla ajotyylilläni ja ajomäärällä ajan tuolla luultavasti vielä seuraavat 10 vuotta. 

Auton vaihtaminen tuoreempaan ei ole järkevää ennen kuin on ihan pakko, sillä jos ostan tuoreemman, vähemmän polttoainetta kuluttavan auton, en säästä siinä yhtään mitään. Ainoastaan menetän, sillä auton arvo laskee vuosittain, sillä arvonalennuksella ostan huomattavan määrän bensiiniä vähän suurempiruokaiseen autooni. Toki haaveissani siintää valkoinen Volvo XC90. Ja se nyt ei sitten aikanaan ole mikään polttoainepihi. Painoakin autolla on lähes 3000 kg, Volvon sivuston mukaan 2750 kg, Se on reilu tuhat kiloa enemmän kuin nykyisin käytössäni oleva V70.

Ostaessani auton siihen oli tehty isoimmat remontit. Mm. jakohihna vaihdettu. Toki se tulee eteen taas jossakin vaiheessa uudelleen. Noin 40 000 kilometrin kuluttua.

Uusien renkaiden osto oli edessä sekä kesä- että talvirenkaiden osalta kuluvana vuonna (2013), joten rengaskulut olivat tämän vuoden suhteellisesti suurin yksittäinen kuluerä ylläpitokustannuksista, vakuutusten ja tankkauksen lisäksi. Kesärenkaat (Nokia Hakkapeliitta) vanteisiin laitettuna, vanhojen hävitys ja alle laittaminen teki 380 € ja kitkarenkaat talveksi (Nokia Hakkapeliitta) 540 €. Rengaskoko 15".

Vuonna 2013 autokuluni olivat 12.30 €/päivä.

Jakauma näyttää seuraavanlaiselta:


 Kuvio 1 Autokulut vuonna 2013


polttoainekulut 29,8 %
renkaat 20,5 %
autovakuutus 20,1 %
rahoituskulut 12,3 %
huolto 5,5 %
autovero 5,1 %
muut menot 2,9 % (auton säilytys)
pesu 1,6 %
katsastus 1,5 %
varaosat 0,7 %



Vuonna  2012 autokuluni olivat 12.33 €/päivä ja vuonna 2011 autokuluni olivat 17.45€/päivä.

Yhteishyvässä 10/2013 oli laskettu autokulut. Tässä lainaus artikkelista:

Esimerkkilaskelma

Alla esimerkki keskihintaisen, noin 25 000 euroa maksavan, uutena hankitun auton kustannuksista vuonna 2013. Kustannukset on laskettu Autoliiton kustannuslaskurilla.

Laskelmassa käytetyt tiedot:

  • Autoesimerkkinä Toyota Avensis 1.6 Valvematic Life.
  • Autoa pidetään omistuksessa 4 vuotta.
  • Vuosittainen ajokilometrimäärä 20 000.
  • Korko 6,5 % (valtionvarainministeriön määräämä +peruskorko + 1,75 %).
  • Autossa on bensiinimoottori ja se kuluttaa polttoainetta 6,5 l/100 km.
  • Auton hiilidioksidipäästöt (CO2) ovat 150 g/km. Ajoneuvoveron perusosa on noin 135 e/v.
  • Autovakuutus on superkasko 150 euron omavastuulla.
  • Liikennevakuutuksella on 0 %:n bonus ja Täyskaskolla 70 %:n bonus.
  • Pysäköintimaksuna on kylmän hallipaikan verotusarvo 38 e/kk.
  • Renkaiden laskettu kesto on 30 000 km.
  • Ylläpito = huollot, korjaukset, varaosat, tarvikkeet ja pesut, joiden kustannuksiksi on laskettu 3,4 senttiä/km.
  • Bensiinin esimerkkihinta on 1,70 e/l.

Pääomakustannukset euroa/vuosi:
Arvon alenema 2 867
Korko 948,5
Yhteensä 3 815,5 / 20 000 km = 19,1 senttiä/km
     
Käyttökustannukset euroa/vuosi:
Autovakuutus 550
Liikennevakuutus 315
Säilytys ja pysäköinti 468
Rengaskulut 337
Ylläpito (huollot, korjaukset, pesut) 680
Polttoaine 2 210
Ajoneuvovero 135
Yhteensä 4 695 / 20 000 km = 23,5 senttiä/km
Pääoma- ja käyttökustannukset yhteensä 42,6 senttiä/kilometri
 Lähde: Yhteishyvä


Lopuksi voi tietekin esittää kysymyksen, että kannattaako autoa pitää. Mitä voisin hankkia 12.30 €:lla päivässä? En oikeastaan mitään parempaa. Auto tuo elämääni joustavuutta ja riippumattomuutta. Kykenen kuljettamaan opetusmateriaali helposti paikasta toiseen, kun joudun kesken päivän vaihtamaan työpistettä. Joillakin jaksoilla siirtyminen on päivittäistä ja joillakin jaksoilla useamman kerran päivässä. Pikkukaupungin bussiyhteydet eivät ole sellaisia, että niiden varaan voisi laskea kulkemisensa.

Voin käväistä haluamaani aikaan haluamissani paikoissa enkä ole riippuvainen julkisen liikenteen aikatauluista tai kyydin saamisesta.





Comments

Popular posts from this blog

Lihakääryleet possun ulkofiléestä

Kuvat Margit Mannila Lihakääryleet ovat yksi sunnuntailounaan klassikkoruoka. Ainakin omassa lapsuudenkodissani niitä  tavattiin tehdä  kun tuli sellaisia vähän harvinaisempia vieraita. Täytteenä oli yleensä omenaa, luumua tai porkkanoita. Itse en pidä näistä täytteistä, vaikka ne kai näiden sisuksiin perinteisesti kuuluvatkin. Aika usein kääryle peitettiin pekonilla. Sellaisia tein lihatiskillä ensimmäisessä kesätyöpaikassani ja sitten myöhemmin Tampereen Stockmannin lihaliskillä, jossa olin hetken aikaa lauantaiduunissa vuonna 1988-1989. Yleensä lihakääryleet tehdään naudan paistista. Päätin kokeilla, miten ne onnistuvat possun ulkofiléestä. Ja onnistuivathan ne. Tein kahdella eri täytteellä a) juustolla ja b) herkkutatti-sipulimuhennoksella.  Leikkaa filée noin ½ cm paksuisiksi siivuiksi ja nuiji pihvit mahdollisimman ohuiksi. Mausta filéet pippurilla ja suolalla ja asettele ne päällekäin maustumaan. Laita coctailtikut likoamaan kylmään veteen....

Wienerleike

Päädyimme tekemään sunnuntairuoaksi tätä  klassikkoa hieman muunnellen. Pinnallehan kuuluisi sitruunaviipale, anjovisruusuke kapriksin koristeltuna. Jätimme ne pois, koska emme tarjoilleet perunasosetta tai ranskanperunoita, vaan sienimuhennosta ja salaattia. Tämä ruoka on nyt muutenkin aivan erityinen, sillä Junnu toimi pihvien nuijiana ja leivittäjänä. Ensimmäistä kertaa elämässään. Tee näin Tarvitset yhden n. 100-150 g pihvin possun ulkofileestä/ruokailija Ota liha huoneenlämpöön vähintään pari tuntia ennen paistamista. Jos liha on pakastettu, ota se edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan. Nuiji huoneenlämpöiset pihvit lihanuijalla Leivitä pihvit Mausta ne ensiksi kevyesti suolalla ja valkopioppurilla. Leivitä  ne ensiksi vehnäjauhossa Sen jälkeen upota ne kananmunaan Lopuksi leivitä ne sitten korppujauhoissa. Paista pihvit hyvin (yksitellen) kuumalla pannulla voissa. Voit laittaa voin joukkoon hieman öljyä.  Laita pa...

Ohrarieska levinuunissa

Kuvat Margit Mannila Sain mökilläni leivinuunin peltin auki. Lämmin kiitos ystävälleni, joka yhdessä oman ystävänsä kanssa teki minulle peltin ulosvetäjän. Lisäksi ystävä kävi vielä avustamassa peltin avaamisessa, joten kyllä nyt kelpaa. Koepoltin uunissa sanomalehteä ja totesin, että hyvin vetää! Kun sahajauhoprojekti on saatu päätökseen en malta olla kokeilematta ohrarieskaa. Minulla on mielikuva siitä, millaista hyvä ohrarieska on.  Mielikuvissani se on noin suurehkon pizzan kokoinen ohut lätty, joka paistetaan n. 300-350 C:ssa. Eli se on sitä alkupään paistettavaa, kun leivinuuni on saatu lämpimäksi. Tässä postauksessa muutama ohje, joista yritän muotoilla oman ohjeen. Kotilieden Suuri leivontakirja (2. painos) julkaisi Posiolaisen Betty Ruokamon ohrarieskan ohjeen: Ohrarieskat leivinuunissa (4-8 kpl) ½ rkl suolaa 1 litra vettä 1 litra rasvatonta piimää 2 tl soodaa n 2 kg ohrajauhoja Tee näin 1. Sekoita käsin suola, vesi, piimä, sooda ja ...