Skip to main content

Uusi vai käytetty?



First things first, sanotaan. Lupasin Junnulle että heti kun saamme paikan, minne voi laittaa trampoliinin, hankin hänelle sellaisen.  Olemmekin nyt käyneet läpi hänen kanssaan vaihtoehtoja: uusi vai käytetty, kestääkö tramppainnostus, kun se on oma. Kyläpaikassa aika kuluu trampalla niin, että tuliaisina on rättiväsynyt lapsi.

Tänään olen sitten selaillut tori.fi:n tarjontaa ja keltaista pörssiä jne. ja todennut, että uusi taitaa olla uusi tässä tapauksessa.



Uusien trampoliinien hinnat vaihtelevat aika laajalla skaalalla, kuten käytettyjenkin. Ihan kaikista halvimmista en ole ollut kiinnostunut, koska ne eivät välttämättä kestä. Toisaalta voi olla, että kestävät juurikin sen, mitä on tarvis. Kuitenkin, jos laatu on heikko se ei edistä kiinnostusta hyppimiseen.

Olen ajatellut joko Jumpking - tai Acon Air -merkkisiä  trampoliineja. 


Eli ollaan kysymyksen äärellä: kannattaako edes harkita "harjoittelukappaleen" hankintaa?  Sanonta, että käydän ei kannata ostaa halpaa (=huonoa) pitää paikkansa. Halvalla voi ostaa, jos tulee sopiva tilaisuus, mutta yleensä heikkotasoinen tuote ei kestä tai se muuten käyttöominaisuuksiltaan sellainen, että se tappaa innostuksen heti alkuunsa.

Lisäksi nämä "harjoittelukappaleiden" hintapyynnöt ovat aika huikeita. Verkottomasta ja käytetystä markettrampoliinista pyydetään, vähän myyjästä riippuen, n.150-200 €. Ja kun siihen ostaa verkkovarustuksen (n. 169 €) ollaakin jo iloisesti samalla hintahehtaarilla kuin uuden trampoliinin kanssa. Tosin pääkaupunkiseudulta saisi suhteellisen hyvään hintaan käytettyjä, mutta ajomatka n. 400 km ei oikeasti houkuttele.

Eli heikkolaatuisesta trampasta ei saa suutelemalla parempaa.  Päädyin siksi tilaamaan Acon Air trampoliinin. Toimitus on valitettavasti vasta viikolla 31, mutta ehtii Junnu sentään muutaman kerran sitä käyttää ennen kuin se pitää kasata talvivarastoon. 

Lähetetty Windows Phonesta

Comments

Popular posts from this blog

Lihakääryleet possun ulkofiléestä

Kuvat Margit Mannila Lihakääryleet ovat yksi sunnuntailounaan klassikkoruoka. Ainakin omassa lapsuudenkodissani niitä  tavattiin tehdä  kun tuli sellaisia vähän harvinaisempia vieraita. Täytteenä oli yleensä omenaa, luumua tai porkkanoita. Itse en pidä näistä täytteistä, vaikka ne kai näiden sisuksiin perinteisesti kuuluvatkin. Aika usein kääryle peitettiin pekonilla. Sellaisia tein lihatiskillä ensimmäisessä kesätyöpaikassani ja sitten myöhemmin Tampereen Stockmannin lihaliskillä, jossa olin hetken aikaa lauantaiduunissa vuonna 1988-1989. Yleensä lihakääryleet tehdään naudan paistista. Päätin kokeilla, miten ne onnistuvat possun ulkofiléestä. Ja onnistuivathan ne. Tein kahdella eri täytteellä a) juustolla ja b) herkkutatti-sipulimuhennoksella.  Leikkaa filée noin ½ cm paksuisiksi siivuiksi ja nuiji pihvit mahdollisimman ohuiksi. Mausta filéet pippurilla ja suolalla ja asettele ne päällekäin maustumaan. Laita coctailtikut likoamaan kylmään veteen....

Wienerleike

Päädyimme tekemään sunnuntairuoaksi tätä  klassikkoa hieman muunnellen. Pinnallehan kuuluisi sitruunaviipale, anjovisruusuke kapriksin koristeltuna. Jätimme ne pois, koska emme tarjoilleet perunasosetta tai ranskanperunoita, vaan sienimuhennosta ja salaattia. Tämä ruoka on nyt muutenkin aivan erityinen, sillä Junnu toimi pihvien nuijiana ja leivittäjänä. Ensimmäistä kertaa elämässään. Tee näin Tarvitset yhden n. 100-150 g pihvin possun ulkofileestä/ruokailija Ota liha huoneenlämpöön vähintään pari tuntia ennen paistamista. Jos liha on pakastettu, ota se edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan. Nuiji huoneenlämpöiset pihvit lihanuijalla Leivitä pihvit Mausta ne ensiksi kevyesti suolalla ja valkopioppurilla. Leivitä  ne ensiksi vehnäjauhossa Sen jälkeen upota ne kananmunaan Lopuksi leivitä ne sitten korppujauhoissa. Paista pihvit hyvin (yksitellen) kuumalla pannulla voissa. Voit laittaa voin joukkoon hieman öljyä.  Laita pa...

Ohrarieska levinuunissa

Kuvat Margit Mannila Sain mökilläni leivinuunin peltin auki. Lämmin kiitos ystävälleni, joka yhdessä oman ystävänsä kanssa teki minulle peltin ulosvetäjän. Lisäksi ystävä kävi vielä avustamassa peltin avaamisessa, joten kyllä nyt kelpaa. Koepoltin uunissa sanomalehteä ja totesin, että hyvin vetää! Kun sahajauhoprojekti on saatu päätökseen en malta olla kokeilematta ohrarieskaa. Minulla on mielikuva siitä, millaista hyvä ohrarieska on.  Mielikuvissani se on noin suurehkon pizzan kokoinen ohut lätty, joka paistetaan n. 300-350 C:ssa. Eli se on sitä alkupään paistettavaa, kun leivinuuni on saatu lämpimäksi. Tässä postauksessa muutama ohje, joista yritän muotoilla oman ohjeen. Kotilieden Suuri leivontakirja (2. painos) julkaisi Posiolaisen Betty Ruokamon ohrarieskan ohjeen: Ohrarieskat leivinuunissa (4-8 kpl) ½ rkl suolaa 1 litra vettä 1 litra rasvatonta piimää 2 tl soodaa n 2 kg ohrajauhoja Tee näin 1. Sekoita käsin suola, vesi, piimä, sooda ja ...