Skip to main content

Valio löysi joulun sanoman?

Kuvat Margit Mannila


Kun markkinointi yhdistää kansan, avaa silmät näkemään lähimmäisen. Sitä voinee sanoa joulun ihmeeksi? Tähän eivät ole kirkko eivätkä poliitikot pystyneet, eikä sosiaalitoimi eivätkä keräykset. Niin hupaisalta kun se näyttääkin, niin  markkinavoimat pystyivät. Valion pienellä ja suosiollisella avustuksella. 


Kokkausillat - oiva tapa markkinoida
Valio ja Martat järjestivät syksyllä kokkausiltoja, joihin Valio lahjoitti tarvikkeet ja Martat organisoivat kurssit. Segmenttinä, niin sarkastisesti ajattelen, kun on kuitenkin kysymys liikevoittoa tavoittelevasta yrityksestä, oli enemmänkin tarjota hyvinvoiville ruoanystäville mahdollisuus tutustua uutuustuotteisiin ja saada aikaa tästä positiivisena aaltona jakoja somessa ja sitä kautta myyntiä kasvamaan. Eikä siinä ole mitään väärää. Ei todellakaan.  Näinhän yrityksen pitää juuri toimia. Mikäs on oikeastaan parhainta ja eniten tunteisiin vetoavaa, kuin juurikin sissimarkkinointi. Sen lisäksi se on yritykselle edullista, joskus kokoaan maksutontakin (pl. palkkakustannukset), mutta merkitykseltään erittäin tärkeää ja luultavimmin tehokkainta, sillä onnistuessaan tällaisella on syvä kosketus yksilön  tunteisiin. Osallistujat eivät välttämättä edes käsitä olevansa sivuduunissa Valiolla. Sillä nykyaikana tärkeää on saada peukutuksia. Paljon peukutuksia. Peukutusaddikti janoaa niitä ja siinä sivussa (ilo)sanoma leviää ja kassakone kilahtaa mukavasti. Tuotantolaitoksen lisäksi kauppiaskin on tyytyväinen ja alkutuottaja.

Aina tarvitaan idea
Aina  tarvitaan idea, siitä seuraa yleensä sitten seuraava idea ja seuraava. Näistä kokkausilloistakin seurasi. Idea joulupöydästä. #yhdessäpöydässä (twitter) On hienoa,   että suuri yritys, lähtee mukaan tällaiseen, vaikkakin aluksi, niin väitän, kaupallisin aattein. 

Kuitenkin juuri tänä jouluna Valio auttoi meitä havahtumaan siihen mitä meillä on ihan siinä lähellä. Ehkä samassa rappukäytävässä, viereisen oven takana, on hän, joka ilahtuisi kovasti siitä, että saisi edes jouluna syödä vatsansa täyteen tai jutella pienen hetken jonkun kanssa.  Tai vain sen, että joku ylipäätään muistaisi jouluna. Toisi joulutortun ja mukillisen glögiä. Vaikkapa sitten sitä Valion purkittamaa. 


Vaikka kysymys on alunperin markkinointikampanjasta, on tämä kuitenkin erinomainen asia. Etenkin nyt kun Suomi täytti täydet 100. Tästä on mahdollisuus jälleen kerran tulla sellainen juttu, joka yhdistää meitä ja avaa sydämmemme näkemään lähelle. Pitämään huolta niistä, jotka eivät yksin pärjää, niistä joiden sydän itkee, kun ei ole ketään, jolle puhuisi. Joka sanoisi, että sinä selviät ja sinä olet tärkeä. Sillä sitä me kaikki janoamme, rakkautta. Nähdyksi tulemista.

Lähelle näkemisen vaikeus
On hyvä, että ystävät kokoontuvat yhteen ja perheet. Että isä ja äiti eivät riitele tai sammu kuusen juurelle, että poliisi ei tule kylään aaton myöhäisiä tunteina. On hyvä, että on maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Se kaikki on onnellista ja hyvää. 

Mutta joskus siihen aivan lähelle on vaikea nähdä. Ei siksi että ei näkisi, mutta siksi että ryhtyy miettiään, onko se sopivaa. Siksi on helpompi antaa toisenlainen lahja. Vuohi Afrikkaan tai maksaa omatunto puhtaaksi jollakin muulla vastaavalla. En nyt tarkoita, että sekään olisi huono asia. Päin vastoin. Mutta meillä on lähellä niitä, jotka tarvitsisivat. Jotka saisivat elämänsä jaloilleen pienillä asioilla.

Mutta meillä  on tämä siunattu yksilöllisyys. Eihän se ole sopivaa sille naapurin "Sepolle" tai "Sipalle" viedä ruokakoria. Ettei vaan loukkaisi. Sehän on kuin huutomerkki, että epäilisi, että tuo se ei yksin selviä. 

Tunkeilevuuden huippua on, jos joku erehtyy kysymään, mitä sinulle kuuluu niin kuin ihan oikeasti, pärjäätkö, riittävätkö rahat? Oletko yksin? Kiusataanko sinua? Kuinka osaisin toimia niin, että sanoisin ne sanat, joita läheisen tai  lähimmäisen esimerkiksi työkaverin, opiskelijan, naapurin tai kaupan kassajonossa olevan mummon tai papan sydän  tarvitsisi juuri nyt. Että kykenisi kuulemaan ja kuuntelemaan.


Epäonnistuminen yksilön vika?
On hyvä, että meillä on Valio ja K-Kauppias, jotka auttavat meitä pitämään huolta lähimmäisistämme samalla kun tuottavat voittoa, sillä siihen eivät poliitikkojen teot ole riittäneet,  vaikka meiltä on otettu veroja siihen tarkoitukseen. 

Yhteiskunnassa meistä on yritetty ottaa viimeisimmät tehot irti, on unohettu, että kansalaiset eivät ole vain kuluerä vaan me olemme tuntevia ihmisiä omine pelkoinemme ja murheinemme. 

Yhteiskunta on irrottautunut kauas siitä sanomasta, jossa meitä kehoitetaan kohtelemaan lähimmäistä niin kuin itseämme, antamaan niille, jotka tarvitsevat apua. Yhteiskunta on ajautunut kauas siitä, mikä yhteisön tehtävä on kautta aikojen ollut. Antaa suojaa ja turvaa hetkinä, jolloin omat voimat ovat vähissä. Yhteiskunnassa ei anneta epäonnistujille. Epäonnistumisesta on tullut yksilön vika. Ei väliä vaikka työttömyys johtuisi siitä, että osakkeenomistajat haluavat lisää voittoa ja robotisaatio ja digitalisaatio ottavat otteen rutiineista, juuri niistä tehtävistä, joita se pieni ihminen on tehnyt.  Kulutusta on lisättävä ja hintoja nostettava, että tavoitteet täyttyvät.  Tässä kamppailee pieni ihminen. Etsien pientä valonsädettä ja toivoa, miksi kannattaa yrittää vielä tämän yhen kerran.


Kuluvanakaan vuonna en lähettänyt joulukortteja. Niihin ajattelemani varat kiinnitin muutamaan lahjakorttiin, jotka annoin lähelle.
Kun läheinen ystäväni kuuli ideasta, myös hän halusi osallistua. 



Omasta puolestani toivotan kaikkien blogieni lukijoille  

Hyvää ja muistorikasta Joulua 2017
ja 
Onnellista Vuotta 2018



Lähteet ja lukemisto

Jouluna ei kenenkään pitäisi jäädä yksin. #yhdessäpöydässä. Valio.  (17.12.2017).

Testiryhmä ihastui uusiin proteiinisuikaleihin: ”Tämähän on kuin kanaa!”. Ruokala. Ilta-Sanomat. (17.12.2017).  

Toisenlainen lahja. Kirkon Ulkomaanapu. (17.12.2017).

 Valion ja Marttojen kokkausillat täyttyivät hetkessä – nyt avataan ovet kotien joulupöytiin. (1.12.2017). Valio. (17.12.2017). 

Comments

Popular posts from this blog

Lihakääryleet possun ulkofiléestä

Kuvat Margit Mannila Lihakääryleet ovat yksi sunnuntailounaan klassikkoruoka. Ainakin omassa lapsuudenkodissani niitä  tavattiin tehdä  kun tuli sellaisia vähän harvinaisempia vieraita. Täytteenä oli yleensä omenaa, luumua tai porkkanoita. Itse en pidä näistä täytteistä, vaikka ne kai näiden sisuksiin perinteisesti kuuluvatkin. Aika usein kääryle peitettiin pekonilla. Sellaisia tein lihatiskillä ensimmäisessä kesätyöpaikassani ja sitten myöhemmin Tampereen Stockmannin lihaliskillä, jossa olin hetken aikaa lauantaiduunissa vuonna 1988-1989. Yleensä lihakääryleet tehdään naudan paistista. Päätin kokeilla, miten ne onnistuvat possun ulkofiléestä. Ja onnistuivathan ne. Tein kahdella eri täytteellä a) juustolla ja b) herkkutatti-sipulimuhennoksella.  Leikkaa filée noin ½ cm paksuisiksi siivuiksi ja nuiji pihvit mahdollisimman ohuiksi. Mausta filéet pippurilla ja suolalla ja asettele ne päällekäin maustumaan. Laita coctailtikut likoamaan kylmään veteen....

Wienerleike

Päädyimme tekemään sunnuntairuoaksi tätä  klassikkoa hieman muunnellen. Pinnallehan kuuluisi sitruunaviipale, anjovisruusuke kapriksin koristeltuna. Jätimme ne pois, koska emme tarjoilleet perunasosetta tai ranskanperunoita, vaan sienimuhennosta ja salaattia. Tämä ruoka on nyt muutenkin aivan erityinen, sillä Junnu toimi pihvien nuijiana ja leivittäjänä. Ensimmäistä kertaa elämässään. Tee näin Tarvitset yhden n. 100-150 g pihvin possun ulkofileestä/ruokailija Ota liha huoneenlämpöön vähintään pari tuntia ennen paistamista. Jos liha on pakastettu, ota se edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan. Nuiji huoneenlämpöiset pihvit lihanuijalla Leivitä pihvit Mausta ne ensiksi kevyesti suolalla ja valkopioppurilla. Leivitä  ne ensiksi vehnäjauhossa Sen jälkeen upota ne kananmunaan Lopuksi leivitä ne sitten korppujauhoissa. Paista pihvit hyvin (yksitellen) kuumalla pannulla voissa. Voit laittaa voin joukkoon hieman öljyä.  Laita pa...

Ohrarieska levinuunissa

Kuvat Margit Mannila Sain mökilläni leivinuunin peltin auki. Lämmin kiitos ystävälleni, joka yhdessä oman ystävänsä kanssa teki minulle peltin ulosvetäjän. Lisäksi ystävä kävi vielä avustamassa peltin avaamisessa, joten kyllä nyt kelpaa. Koepoltin uunissa sanomalehteä ja totesin, että hyvin vetää! Kun sahajauhoprojekti on saatu päätökseen en malta olla kokeilematta ohrarieskaa. Minulla on mielikuva siitä, millaista hyvä ohrarieska on.  Mielikuvissani se on noin suurehkon pizzan kokoinen ohut lätty, joka paistetaan n. 300-350 C:ssa. Eli se on sitä alkupään paistettavaa, kun leivinuuni on saatu lämpimäksi. Tässä postauksessa muutama ohje, joista yritän muotoilla oman ohjeen. Kotilieden Suuri leivontakirja (2. painos) julkaisi Posiolaisen Betty Ruokamon ohrarieskan ohjeen: Ohrarieskat leivinuunissa (4-8 kpl) ½ rkl suolaa 1 litra vettä 1 litra rasvatonta piimää 2 tl soodaa n 2 kg ohrajauhoja Tee näin 1. Sekoita käsin suola, vesi, piimä, sooda ja ...