Ostoskorissa

Kuvat Margit Mannila Aloitin tämän blogin kirjoittamisen 15.3.2013, joten  blogi täyttää tänään 5 vuotta.Ihmisen iässä voisi sanoa, että tämä on uhmaikäinen vintiö.   Ajatus julkaista lista blogin suosituimmista kirjoituksista iski päähäni heinäkuun helteillä, mutta kiire mökkirempan parissa oli sen verran kova, että postaus jäi julkaisematta.   Postauksen aihio putkahti esiin jossain vaiheessa ja ajattelin, että  on hyvä hetki julkaista kooste blogin syntymäpäivänä. Aloitin tämän blogin, sillä halusin  jakaa lähinnä aikuisille lapsilleni joitakin ohjeita, joiden valmistuksesta he kyselivät. Alkuperäinen ajatus katosi jo ajat sitten. Aika nopeasti blogiin alkoi päätyä hintaseurantaa ja sitten jotakin ruokakokeiluja, kuukauden ruokakulut ja ruokalista jne. On todella mielenkiintoista katsoa, miten tämä lista kehittyy tulevaisuudessa.  Tosin en voi kyllä ihan täysin luottaa blogin statistiikkaan, sillä eteeni on putkahtanut ...

Kuvat Margit Mannila  Jostain syystä juhlapyhien aikana tulee hamstrattua kaikenlaista mukavaa kaappiin. Se lienee osa sitä rituaalia, jolla yritämme kulkea kohti sitä täydellistä joulua, jollainen ruoka- ja sisustuskuvineen  esiintyyn jokaisen itseään kunnioittavan lehden sivuilla. Mielikuva, jonka päässämme luomme, ohjaa meitä tekemään valintoja ja syömme silmillämme kaupassa niitä kaikkia upeita uutuuksia, joita ilman ei tämä joulu ole täydellinen, perinteitä unohtamatta. Ja niitä herkkujahan kaupoissa riittää, hyllymetreittäin. On ihana asia, että näin on. Meillä ei pääsääntöisesti ole pulaa mistään. TV avustaa suoltamalla sisuksistaan erilaisia kokkiohjelmia, kuinka saat ruokaa, joka räjäyttää tajunnan. Sitten koittaa arki. Itku pitkästä ilosta, kuten tämä vanha suomalainen sananlasku kuuluu. Tammikuussa, ne samat lehdet, julkaisevat laihdutusohjeista, kuinka joulukiloista on mahdollista päästä eroon. Kukaan ei ennen joulua pohdi sitä, miten voisi kohtullista...

Kuvat Margit Mannila Kun markkinointi yhdistää kansan, avaa silmät näkemään lähimmäisen. Sitä voinee sanoa joulun ihmeeksi? Tähän eivät ole kirkko eivätkä poliitikot pystyneet, eikä sosiaalitoimi eivätkä keräykset. Niin hupaisalta kun se näyttääkin, niin  markkinavoimat pystyivät. Valion pienellä ja suosiollisella avustuksella.  Kokkausillat - oiva tapa markkinoida Valio ja Martat järjestivät syksyllä kokkausiltoja, joihin Valio lahjoitti tarvikkeet ja Martat organisoivat kurssit. Segmenttinä, niin sarkastisesti ajattelen, kun on kuitenkin kysymys liikevoittoa tavoittelevasta yrityksestä, oli enemmänkin tarjota hyvinvoiville ruoanystäville mahdollisuus tutustua uutuustuotteisiin ja saada aikaa tästä positiivisena aaltona jakoja somessa ja sitä kautta myyntiä kasvamaan. Eikä siinä ole mitään väärää. Ei todellakaan.  Näinhän yrityksen pitää juuri toimia. Mikäs on oikeastaan parhainta ja eniten tunteisiin vetoavaa, kuin juurikin sissimarkkinointi. ...

Joulupussikeräys ja vaatteita Viroon -jutut on hoidettu.  Kuusi haettu ja nuoriso aloittelee koristelua. Asunto on melkein järjestyksessä keittiö kaaoksessa luultavasti koko joulun. Korissa tuoksuvat appelsiinit ja mandariinit. Omenat vadissa, karkkeja ja pähkinöitä kipoissa. Junnulle täytyy muistaa hankkia vielä  rasia vihreitä kuulia,  ilman niitä hänen joulunsa ei tunnu yhtään joululta. Kuluvalla viikolla on ollut monta kiireistä leipomispäivää. Eilen ryntäsin aamulla nopeasti kauppaan hakemaan muutamia tarvikkeita ja sitten taikinat. Stollen (saksalainen joulupulla), valkosuklaa-karpalopikkuleivät sekä kentuckyn kakku valmistuivat päivän aikana. Visiitillä käynyt naapuri, (täältä sitä vaan tulee jatkuvasti hyviä tuoksuja-kommentin saattamana) haikaili kotona tehtyä perunalaatikkoa. Hän muisteli kuinka oli kotona lapsena syönyt äidin tekemää perunalootaa. No lupauduin tekemään sitä pienen satsin hänelle joululahjaksi. Kuorin siis perunat ja tein niistä sos...

Tuttava takaa vuoden saapuvi vieraaksi... Pitäisiköhän sanoa, että en tunnista vuodentakaista vierasta. Se on kovin erilainen kuluvana vuonna. Sää on nimittäin vaihdellut. Alkuviikosta, kun käväisin ohikulkumatkalla, mökillä oli ripaus lunta. Näytti ihan mukavan jouluiselta. Tänään, kun sitten kävin vähän katselemassa paikkoja,  olikin sitten ihan vesikeli. Asteita taisi olla peräti + 6 C. Joulun hankintoja on tehty vähitellen.  Junnun lahjalista pitenee joka päivä. Toivon, että lapseni ymmärtävät, että kaikissa perheissä eivät lapset voi kirjoittaa pitkiä lahjalistoja. Emme mekään hanki kaikkia listalla olevia juttuja.  Kirjat ovat poikkeus. Jos joku toivoo kirjaa tai useampaa, niin sellaisen helposti hankin. Hmm...yritin opettaa asiaa käytännössä ja keräsimme tyttöjen kanssa ruokaa joulupussikeräykseen , joka on vaasalaisen Karin Toivolan ideoima tempaus. Tavoitteena on kerätä jotakin syötävää, joka sitten toimitetaan vähävaraisiin perheisiin. Tänään y...

Kuluva vuosi on vasta sen verran aluillaan, että vielä voi muistella vähän joulua. Menneenä vuonna tein jouluvalmisteluja aika rennolla kädellä, mutta runsaasti. Leivoin mm. perinteisen täytekakun, sillä sellaisen olen aina leiponut. Samoin tein englantilaisen hedelmäkakun, kentuctyn kakun ja texaspullaa. Takuulla sokeria ja rasvaa kaikissa näissä. Tietenkin sitten ruoan kanssa lisukkeita. Alkuroaksi kaloja, salaattia jne. Toivottavasti nyt tänä vuonna tajuan, että ei yhteen viikonloppuun tarvitse yrittää änkeä kaikkea. Joulu tulee ja menee on muutakin kuin ylensyömistä. Se on rauhoittumista, tunnelmaa ja yhdessäoloa. Se on käpertymistä sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa. Yritän muistaa, että en valmistele mitään herkkua järjettömiä määriä varastoon enkä muutenkaan hanki liikaa kaikkea. Yritän muistaa, että teen aaton aterian niin kuin se olisi sellainen parempi sunnuntaiateria. Tarjolla siis sisäfilepihvit tämänkin vuoden jouluna. Niistä assarit eivät luovu. Pihv...

Tein taas tänään marjakiisseliä. Se on ruoka johon minulla on viha-rakkaussuhde. Kun olin lapsi, kotonani oli aina kiisseliä. Pohjana oli milloin punaherukka, mustikka, mansikka, karviaiset, mustaherukka tai omenamehu. Näitä kaikkia meillä piisasi enemmän kuin tarpeeksi. Yleensä pohjana oli kai mustaherukka. Siitä tuli sopivan voimakas väri. Kun kiisseli oli valmista, äiti laittoi kiisseliin jäisiä marjoja. Mansikkaa, vadelmaa (vadelma oli maustemarja, siitä ei juuri koskaan keitetty varsinaista kiisseliä) herukkaa ja mustikkaa. Sokeria käytettiin niukasti. Sen sijaan kermavaahtoa oli aika usein. Kermaa kun sai kuorittua suoraan maidon päältä. Maalla kun oltiin. Kuluvana syksynä olen tehnyt marjakiisseliä. Olen käyttänyt useimmiten pohjaan karviaissurvosta. Kun kiisseli on valmista, lisään siihen jäisinä mansikoita, mustaaherukkaa, mustikoita ja vähän vadelmaa. Minulle se maistuu. Lapsille ei. Ehkä hekin sitten 30-40  vuoden kuluttua keittävät kiisseliä ja laittavat sii...

Tämä kuvassa oleva sieni on punainen kärpässieni. Se on myrkyllinen eikä sitä siis pidä mennä käsiteltynäkään syömään. Lähetetty Windows Phonesta Sienet ovat herkullisia. Muutamat peruslajit oppii tunnistamaan suhteellisen nopeasti ja varmasti. Kantarelli lieneekin tästä syystä niin suosittu, sillä sen tunnistaminen on lähestulkoon 100 % varmaa. Sieniseuran sivustolla kerrotaan sienten tunnistamisesta .  Kasvupaikka on yksi tärkeä kriteeri sienen tunnistamisessa. Opettele siis tunnistamaan myös sienten kasvupaikka. LuotoPortin sivustolla on myöskin sieniasiaa.