Joulun ruokahävikki haltuun

Kuvat Margit Mannila 

Jostain syystä juhlapyhien aikana tulee hamstrattua kaikenlaista mukavaa kaappiin. Se lienee osa sitä rituaalia, jolla yritämme kulkea kohti sitä täydellistä joulua, jollainen ruoka- ja sisustuskuvineen  esiintyyn jokaisen itseään kunnioittavan lehden sivuilla. Mielikuva, jonka päässämme luomme, ohjaa meitä tekemään valintoja ja syömme silmillämme kaupassa niitä kaikkia upeita uutuuksia, joita ilman ei tämä joulu ole täydellinen, perinteitä unohtamatta. Ja niitä herkkujahan kaupoissa riittää, hyllymetreittäin. On ihana asia, että näin on. Meillä ei pääsääntöisesti ole pulaa mistään.

TV avustaa suoltamalla sisuksistaan erilaisia kokkiohjelmia, kuinka saat ruokaa, joka räjäyttää tajunnan. Sitten koittaa arki. Itku pitkästä ilosta, kuten tämä vanha suomalainen sananlasku kuuluu. Tammikuussa, ne samat lehdet, julkaisevat laihdutusohjeista, kuinka joulukiloista on mahdollista päästä eroon. Kukaan ei ennen joulua pohdi sitä, miten voisi kohtullistaa joulupöydän antimia ja ennakoida sen 3-5 ylimääräisen kilon kertymisen vyötärölle muutaman päivän aikana. No miksi pilata juhla ennakolta ja miettiä liikakiloja? Ei miksikään, mutta kai järkeä saa käyttää? Miksi hankkia niitä, ylipäätään, jos niitä ei halua. Niistä on nimittäin, iän karttuessa, vaikeampi päästä eroon.

Nyt sanon aika pahasti, mutta joulu vaikuttaa eräänlaiselta (luvalliselta/pakolliselta joukkopsykoottiselta) ryyppyputkelta. Viinan sijaan vedetään kasapäin ruokaa, josta osa menee väistämättä roskikseen, kun sitä vain yksinkertaisesti on aivan liikaa. Se menee pilalle ellei sitä ehdi/jaksa hyödyntää jonkin toisen ruoan aineosana.

 

Roskiin heitetty ruoka on kuitenkin hävikkiä ja taloudellisesta näkökulmasta hävikki on tappiota. Tuhlattua rahaa käyttökelvottomaksi pilaantuvan ruoan muodossa. Harva meistä kai repisi 200-300 euroa rahaa roskiin. Sellainen määrä sitä kuitenkin saattaa joutua pilaantuneen ruoan muodossa sinne.

Perinteenäni on että ei ole mitään tiukkaa kaavaa

Olen tainnut joskus kirjoittaakin (2013), että oma jouluperinteeni syntyy siitä, että meillä ei ole varsinaisia jouluperinteitä. Perinteemme on rakentaa joka vuosi sellainen joulu, jossa on ruokia jokaisen makuun. Siellä ei ole mitään sellaista, jota pitäisi olla sen takia, että niin on aina ollut ja mikään ei saa muuttua. Päin vastoin. Se muuttuu vuosittain ja on juuri sisällöltään sellainen, mitä pöydän ympärille kokoontuvat oikeasti tykkäävät syödä.

Kulunut joulu on erilainen. Perhe kutistuu. Olimme Juniorin kanssa kahden. Sitä suuremmalla syyllä yritin varoa ylivarustelua, sillä kahteen naiseen ei ihan mahdottomia määriä mahdu.

Ajatukseni on, että koska sorttimentteja on paljon, vähän riittää. Erinomaista, jos ainekset ovat sellaisia, joista pystyy tekemään variaatioita. 

Kuten yleensä, joulupuuroa jäi taas yli. Pieni kattila, mutta ei tälläkään kerralla tarpeeksi pieni.  Se on sitten karjalanpiirakoiden aika. Tänä vuonna Juniori saa luvan avustaa minua ja opetella samalla tekemään niitä itse.  

Edit:  Kun leivoin karjalanpiirakoita puuro loppui hieman kesken, mutta taikinaa oli vielä hieman, joten mietin mitä voisin tehdä siitä. Muistin Jarmo Valtarin kehittämän voittoisan Berlusconi -pizzan ja sen inspiroimana tein pizzakan. Pizzakkaan voit piilottaa ylijääneen kinkun, kuivahtaneet juustot ja kaiken sellaisen, mitä  joululta on jäänyt.

 

Läheet ja lukemisto

Mannila, Margit. (2013). Herkkuja tähteistä. Ostoskorissa. (26.12.2017).

Mannila, Margit. (2013). Karjalanpiirakat. Ostoskorissa. (26.12.2017).  

Mannila, Margit. (2013). Omannäköinen joulu. Ostoskorissa. (26.12.2017). 

Mannila, Margit. (2013). Ota ruoan hävikki hallintaan. (26.12.2017). 

Mannila, Margit. (2017). Pizzakka. Ostoskorissa. (28.12.2017).

Mannila, Margit. labels/ruokaa tähteistä. Ostoskorissa. (26.12.2017).  

Mannila, Margit. (2014). Vielä yksi vinkki joulukinkin jatkojalostuksesta. Ostoskorissa. (26.12.2017).

Mannila, Margit. (2013). Älä heitä pois. Ostoskorissa. (26.12.2017). 

 

Edit 
28.12.2017