Skip to main content

Sundomin viinitila

Tämä postaus on julkaistu Tädin eläintarhassa 29.6.2017 , mutta ajattelin, että se sopii tännekin oikein mainiosti:

 Kuvat MM
Vierailu Vaasan Ekonomien mukana Sundomissa olevalle viinitilalle (28.6.2017) oli mielenkiintoinen kokemus. Sää suosi meitä. Aurinko paistoi ja ilma oli pitkästä aikaa suhteellisen lämmin.

Nelimarkan saavutus on aivan uskomaton. Kun ottaa vielä huomioon, että EU-byrokratia ja Suomen lainsäädäntö eivät tätä toimintaa millään tavalla tee helpoksi. Sundom winen-sivustolla lukee näin: 
"Tilalla on n. 30 aaria viiniköynnöksiä ja viljelyä on tarkoitus laajentaa vuosittain n. 200 köynnöksellä. Valitettavasti ei suomalaisista rypäleistä tehtyä viiniä saa EU-määräysten johdosta myydä viininä. Halutessasi voit nauttia tutustumiskäynnin yhteydessä ryhmälle järjestettävässä viinimaistiaisissa suomalaista valko-, rosé- ja punaviiniä."
Suomalaista viinirypäleistä valmistettua viiniä ei myöskään saa myydä asiakkaille tilalta. Aivan käsittämätöntä. Suomalaisista viinirypäleistä valmistettua viinä ei saa myöskään kutsua viiniksi. Sitä kutsutaankin sitten nimellä ”suomalaisesta rypäleestä valmistettu alkoholipitoinen juoma”. Pimeä juttu. Ja kaikki johtuu siitä, että EU-byrokratian rattaissa Suomea ei ole merkitty viinimaaksi. Ks. Ylen uutinen aiheesta  tästä linkistä. Jutussa Nelimarkka toteaa, että viiniä saa valmistaa, mutta ei myydä: 
Nelimarkkaa kismittää, sillä viinitilayrittäjänä hänen kätensä ovat sidotut viinin myymisen suhteen.
– Suomea ei ole ilmoitettu tai haettu viinimaaksi EU:n direktiivin liitteeseen, eli suomalaisista rypäleistä valmistettua viiniä ei saa kutsua viiniksi. Suomi on tällä hetkellä ainoa maa, jossa on tällainen tilanne. Kaikki suunnitelmat, mitä olen viininkasvatuksen suhteen tehnyt aikoinaan, ovat romahtaneet kyllä, Nelimarkka harmittelee. Lähde Yle 2013. (29.6.2017)
En tiedä, mitä suomalaiset poliitikot puuhaavat, kun eivät hoida tätä asiaa kuntoon. Luultavasti suomalaisesta viinistä tulisi aivan verraton vientituote. Eikö olisi ihan meidän kaikkien etu, että täällä olisi työpaikkoja ja huipputuotteita niin ruoan kuin juomienkin saralla. Suomessa ei tarvitse käyttää sellaisia kasvimyrkkyjä mitä lämpimissä maissa, sillä meidän talvi tappaa tuholaiset tehokkaasti.
Nelimarkka jakaa viinirypäleen kasvatustietoutta mielellään ja ei voi muuta kuin ihailla sitä tiedon määrää, joka hänellä oli! Tehty hurjasti kokeita ja välillä epäonnistuttu ja sattuman kautta sitten löydetty monta sellaista juttua, joista ollaan kiinnostuneita ulkomaita myöten. Myös niissä alkuperäisissä viinimaissa!


Pihassa oli runsaasti kaikenlaisia kasveja. Viherhuone, jossa saimme sitten maistaa viinejä, joita ei muuten saa kutsua viiniksi, toimii talvella tosiaan ihan viherhuoneena.

Asialleen omistautunut isäntä esitteli tilaa! On aina aivan mahtavaa kuunnella ihmistä, joka on löytänyt intohimon.
Köynnökset kasvat rinteissä. Välikössä on kiviä. Kivillä on tärkeä rooli lämpimänä pysymisessä. Eli tonttini kivet pääsevät kohta tositoimiin. Kiviksi viiniköynnösrivien väleihin.


Vesijohtoputket taipuvat kasvatuskehikoiksi.
Tästä on otettu mallia ulkomaita myöten!


Osa kasveista on kasvihuoneessa. Hmm... minun täytyy saada siitä omasta kasvihuoneestani riittävän suuri!


Suojaksi sopii peltikaton alle tarkoitettu muovi!




Lajikkeita, joita hän on kokeillut kasvattaa, on todella pitkä lista. Kolme tähteä on niillä lajikkeilla, jotka ovat menestyneet parhaiten Suomessa.

Mietin tässä jo, että olikohan tämä viiniköynnöshankintani ihan viisas juttu? Leviääkö homma käsiin? Onko tontillani kohta 1000 viinirypälettä tuottavaa yksilöä? Onneksi tontilleni ei mahdu sellaista määrää. Vaikka voihan maata aina ostaa lisää. Ainakin luultavasti. Mutta kasvupaikka, jonka kasveilleni valitsin  oli juuri oikea. Köynnökseni ovat rinteessä. Minun täytyy nyt vain istuttaa ne toisella tavalla, kun sain oppia viinitilavisiitillä.

Comments

Popular posts from this blog

Lihakääryleet possun ulkofiléestä

Kuvat Margit Mannila Lihakääryleet ovat yksi sunnuntailounaan klassikkoruoka. Ainakin omassa lapsuudenkodissani niitä  tavattiin tehdä  kun tuli sellaisia vähän harvinaisempia vieraita. Täytteenä oli yleensä omenaa, luumua tai porkkanoita. Itse en pidä näistä täytteistä, vaikka ne kai näiden sisuksiin perinteisesti kuuluvatkin. Aika usein kääryle peitettiin pekonilla. Sellaisia tein lihatiskillä ensimmäisessä kesätyöpaikassani ja sitten myöhemmin Tampereen Stockmannin lihaliskillä, jossa olin hetken aikaa lauantaiduunissa vuonna 1988-1989. Yleensä lihakääryleet tehdään naudan paistista. Päätin kokeilla, miten ne onnistuvat possun ulkofiléestä. Ja onnistuivathan ne. Tein kahdella eri täytteellä a) juustolla ja b) herkkutatti-sipulimuhennoksella.  Leikkaa filée noin ½ cm paksuisiksi siivuiksi ja nuiji pihvit mahdollisimman ohuiksi. Mausta filéet pippurilla ja suolalla ja asettele ne päällekäin maustumaan. Laita coctailtikut likoamaan kylmään veteen....

Wienerleike

Päädyimme tekemään sunnuntairuoaksi tätä  klassikkoa hieman muunnellen. Pinnallehan kuuluisi sitruunaviipale, anjovisruusuke kapriksin koristeltuna. Jätimme ne pois, koska emme tarjoilleet perunasosetta tai ranskanperunoita, vaan sienimuhennosta ja salaattia. Tämä ruoka on nyt muutenkin aivan erityinen, sillä Junnu toimi pihvien nuijiana ja leivittäjänä. Ensimmäistä kertaa elämässään. Tee näin Tarvitset yhden n. 100-150 g pihvin possun ulkofileestä/ruokailija Ota liha huoneenlämpöön vähintään pari tuntia ennen paistamista. Jos liha on pakastettu, ota se edellisenä päivänä jääkaappiin sulamaan. Nuiji huoneenlämpöiset pihvit lihanuijalla Leivitä pihvit Mausta ne ensiksi kevyesti suolalla ja valkopioppurilla. Leivitä  ne ensiksi vehnäjauhossa Sen jälkeen upota ne kananmunaan Lopuksi leivitä ne sitten korppujauhoissa. Paista pihvit hyvin (yksitellen) kuumalla pannulla voissa. Voit laittaa voin joukkoon hieman öljyä.  Laita pa...

Ohrarieska levinuunissa

Kuvat Margit Mannila Sain mökilläni leivinuunin peltin auki. Lämmin kiitos ystävälleni, joka yhdessä oman ystävänsä kanssa teki minulle peltin ulosvetäjän. Lisäksi ystävä kävi vielä avustamassa peltin avaamisessa, joten kyllä nyt kelpaa. Koepoltin uunissa sanomalehteä ja totesin, että hyvin vetää! Kun sahajauhoprojekti on saatu päätökseen en malta olla kokeilematta ohrarieskaa. Minulla on mielikuva siitä, millaista hyvä ohrarieska on.  Mielikuvissani se on noin suurehkon pizzan kokoinen ohut lätty, joka paistetaan n. 300-350 C:ssa. Eli se on sitä alkupään paistettavaa, kun leivinuuni on saatu lämpimäksi. Tässä postauksessa muutama ohje, joista yritän muotoilla oman ohjeen. Kotilieden Suuri leivontakirja (2. painos) julkaisi Posiolaisen Betty Ruokamon ohrarieskan ohjeen: Ohrarieskat leivinuunissa (4-8 kpl) ½ rkl suolaa 1 litra vettä 1 litra rasvatonta piimää 2 tl soodaa n 2 kg ohrajauhoja Tee näin 1. Sekoita käsin suola, vesi, piimä, sooda ja ...