Ostoskorissa

Kuvat Margit Mannila Kierrätys on ollut muotia jo kohta neljäkymmentä vuotta. Tosin silloin alussa se oli  sellaista hörhöjen hommaa. Hipit, vihreät ja jotenkin muuten erikoiset kävivät kirppiksillä. Itse taisin kuulua niihin muuten erikoisten kategoriaan, sillä aloin käydä kirppiksillä aktiivisesti 1980-luvulla. Sain kuulla asiasta erinäisiä kommentteja mm. yksi henkilö kommentoi, että hän ei jaksa olla niin eko. Toinen sanoi, että ei viitsi nähdä vaivaa, vaan heittää tavarat mieluummin pois. Eikä vanhan tavaran ostamista ymmärtäneet läheisetkään. Lähetin vaatteita mm. katastrofiapuna Kotilieden kautta Romaniaan. Nyt olen ottanut tavaksi siivota vaatekaappini 2-3 kertaa vuodessa "sillä silmällä" ja lahjoittaa sieltä liikenevät tavarat hyväntekeävisyyteen. Täällä Vaasassa on henkilö joka, omia vaivojaan säästämättä, vie suoraan tavaraa Viroon mm. lastenkodeille, turvakoteihin yms. tahoille, eikä myy tavaraa itse tai välitä sitä jollekin paikalliselle jobbarille...

Lastenvaatteiden käyttöikä on lyhentynyt. Vai pitäisikö kirjoittaa lastenvaatteiden kestävyys on heikentynyt. Enää tunnettukaan brändi ei takaa, että tuote kestäisi.  Nuorena äitinä uhrasin aika paljon rahaa, että sain lapselleni kestäviä ja laadukkaita kotimaisia lastenvaatteita. Nyt saman merkin vaatekappaleet eivät kestä kunnolla kuukautta pidempään, mutta hinta on kivunnut pilviin. En ole valmis maksamaan ulkomailla valmistetusta tuotteesta sellaista hintaa, mitä niistä pyydetään. Minulla on edelleen tallessa ja käyttökunnossa esikoiselleni joskus 1990-luvulla ostamani ulkoilupuku. Takki on iskukunnossa ja housutkin edelleen ehjät, joskin polvissa on reilua kulumaa.  Tästä ulkoilupuvusta on iloa vielä 1-2 uudelle käyttäjälle. Nyt kun ostan vastaavan merkin vaatteita, ne eivät enää kestä edes yhdellä lapsella edes yhtä talvea. Kuluvana kesänä pyörittelin käsissäni esikoiselleni ostamaani talvilakkia, joka on palvellut kaikkien lasteni talvia ikävuosien 2-4 vä...