Ostoskorissa

Puhelinmyynti, oik. telemarkkinointi, on ehkä yksi ärsyttävimmistä asioista. Jostakin syystä, lieneekö sitten Murphyn laki (tutustu Murpyn lakiin ja sen muunnoksiin sekä pohdintaan ko. laista ) vai mikä, puhelinmyyjä soittaa aina mahdollisimman pahaan aikaan. Juuri silloin, kun olet jossakin tärkeässä palaverissa ja olet unohtanut puhelimesi auki tai jotakin muuta vastaavaa. Itse taidan olla puhelinmyyjän näkökulmasta aika inhottava asiakas. Nimittäin yleensä, kun huomaan keskustelevani puhelinmyyjän kanssa,  kiitän soitosta, toivotan hyvää päivänjatkoa ja sitten vain yksinkertaisesti suljen puhelimen. Puhelinmyyjälle voi tehdä myös vastaiskun: ryhdyt vain kyselemään samoja kysymyksiä myyjältä ja otat ilon irti puhelusta. Ehkä ei kuitenkaan. Ihan asiallisesti ottaen, puhelinmyynti on rankkaa työtä ja pahinta siinä on, että myyjä voi jäädä kokonaan ilman palkkaa, vaikka hän soittelisi päivät pitkät asiakkaille. Alkuperäinen kuva: Puhelinmyyjille Vastaisku from ...

Olen pohtinut jostakin syystä oikeastaan koko elämäni ajan paljon ruoan terveellisyyttä.  Ehkä malli tulee kotoa. Maaseudun kasvattina olen syönyt lapsena lähellä tuotettua ruokaa. Aikuistuttuani jatkoin samalla tavalla. Valmistan perheeni ruoan mahdollisisuuksien mukaan perusraaka-aineista. Mieluusti käytän kotimaisia raaka-aineita, jos se vain suinkin on mahdollista. Tosin viime vuosina on näyttänyt vähän siltä, että suomalainen ruokatuotanto halutaan ajaa loppuun keinolla millä hyvänsä. No ehkä tätä asiaa ei saisi sanoa ääneen. Sanoin sen nyt kuitenkin. Olen siitä huolestunut. Yksi mielenkiintoinen elintarvike ovat mehut. Appelsiinimehu oli oikeastaan ensimmäinen teollinen mehu, jota olen lapsena juonut. No, lapsuudestani on jo huomattavasti enemmän kuin 15 vuotta, mutta sanotaanko, että viimeisen noin 15 vuoden aikana mehuvalikoima on kasvanut räjähdysmäisesti. (Ks. artikkeli appelsiinimehusta . Englanninkielinen). Kotonani tehtiin mehu aina itse. M...

Olen elämässäni syönyt muutaman kerran banaanikakkua. En ole pitänyt kovinkaan paljon niistä, sillä banaanit eivät kuulu mieliruokiini. Lapset tykkäävät kuitenkin banaaneista ja siksi ostan niitä silloin tällöin. Ilmeisesti joskus ihan  liikaakin, sillä nyt näytti siltä, että kasa banaaneja jää biojätteiksi. Mieleeni tuli nyt kuitenkin taatelikakku ja sen ohje. Siinähän taatelit keitetään veden ja sokerin kanssa soseeksi (sekoitetaan sauvasekoittemella) ja siihen sitten sulatetaan rasva. Ylikypsät banaanit, niin arvelin, sopivat mainiosti tähän tarkoitukseen. Siispä tuumasta toimeen. Laitoin kattilan pohjalle n. 1 dl vettä, pilkoin kuusi ruskeakuoriseksi muuttunutta banaania kattilaan, ripottelin päälle 1 dl sokeria ja 1 rkl kanelia. Annoin seoksen kiehahtaa hetken, soseutin banaanit sauvasekoittimella ja lisäsin joukkoon 200 g margariina. Ohje Taatelikakku, soveltaen banaanikakku 1 pkt taatelia 3, dl vettä 2 dl sokeria 200 g margariinia tai voita 2 munaa...

Panu Kailan 1990-luvulla kirjoittama kirja: Talotohtori. WSOY on kattava esitys peruskorjaamisesta ja vähän vanhempien talojen huoltamisesta. Kirjan hinta vaihtelee 19.95-40.00 € välillä ostopaikasta riippuen. Taloremontit tehdään, Kailan mukaan,  yleensä rakennusliikkeen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa käytännössä usein sitä, että taloja ylikorjataan. Niistä poistetaan terveitä ja hyviä osia. Esimerkkinä mainitaan mm. ikkunoiden vaihtaminen, joissa usein riittäisi pokien maalaaminen. Kerrostaloissa, jos ikkunan vaihtaminen on oikeasti ajankohtaista,  vaihtotarve on yleensä vain eteläpuolella taloa. Kailan kommentti siitä, että nykyajan materiaalit eivät välttämättä soivi entisajan taloihin alkuukaan, pitää paikkansa. Rintamamiestalo ja muovi eivät tykkää toisistaan. Hirsitalo ja peltipintakaan eivät välttämättä tykkää toisistaan. Olen kiertänyt tässä viime kuukausien aikana aika monessa asuntonäytössä, sekä omakotitaloissa että kerros- ja rivitaloissa. Huh. Pilat...

Kuvan pizzan täytteenä mozzarellajuustoa, ilmakuivattua kinkkua, tomaattikastiketta ja kirsikkatomaatteja. Jokainen perheellinen tietää, että ruoka ja asuminen nappaavat leijonan osan tuloista. Hyvänä kolmosena ovat vaatemenot. Lapset kasvavat ja kaikkia ei voi kierrättää sisarustenkaan kesken. Me suomalaiset olemme siinä aika onnellisessa asemassa, että lapsukaisemme saavat verovaroin kustannetun aterian koulussa. Kasvavat nuoret tarvitsevat kuitenkin aina jotakin syötävää, kun he tulevat koulusta. Välipalaan kannattaa satsata, jotta läksyjen tekeminen sujuu ja turha napostelu jää pois. Aika moni lapsi ja nuori taitaa olla tykästynyt pizzaan. Ja mikäs siinä. Sehän on vähän kuin lämmin voileipä. Täytemahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Kaupasta ostetut valmispizzat ovat aika rasvaisia ja niiden hankkiminen maksaa suhteellisen paljon vuositasolla. Annospizzan hinta vaihtelee, merkistä ja ostospaikasta riippuen n. 1.69-2.89/kpl. Jos oletetaan, että työpäiviä on 220 vuodessa,...